On kulunut reilu kolme vuotta viimeisestä kirjoituksesta ja syy oli monivaiheinen. On siis aika herättää vanha blogi esiin uuden materiaalin myötä! Tähän blogiin kirjoitan laajemmin minua kiinnostavia asioita, joista Japani olkoon yksi. Sen lisäksi muovaan tästä itselleni oppimispäiväkirjan, kun opiskelen koodaamista ja erityisesti data-analysointia.
Aloitin vuoden 2019 alussa uudenvuodenlupauksena koodaamisen jälleen kerran. Olen iloinen, että tähän päivään mennessä olen oppinut siitä yhtä sun toista, mutta harmikseni en ole laittanut aikaa tarpeeksi reflektoinnille. Siksi julkinen blogi toimii tässä erittäin hyvänä motivaattorina.
Ympärillämme on tolkuton määrä erilaista dataa, joita voi kerätä ja joista voi tehdä päätelmiä. Kun katsomme ulos ikkunasta ja näemme pilvisen taivaan, niin ymmärrämme ottaa sateenvarjon mukaan ennen kuin poistumme ulos. Samalla logiikalla tietokonekin kaikessa yksinkertaisuudessaan käsittelee dataa: annat sille muuttujan tai muuttujia, pyydät tekemään jotain muuttujille ja lopputulos on ratkaisu. Äärimmäisyyksiin vietynä se voi olla:
1 + 1 = 2
Jossa ykköset ovat muuttujia, +-merkki pyydetty toimenpide ja kakkonen ratkaisu. Tietenkään tähän ei tarvita erikseen tietokonetta sitä kertomaan. Koitappa laskea sitten arvio ja arvion todennäköisyys, kuinka paljon asuntosi arvo nousee seuraavan kymmenen vuoden aikana tai kuinka tietty ihmisryhmä äänestää seuraavissa vaaleissa; mikä on heidän tulotaso, mieltymykset, ammatti, koulutus jne. Tietenkin kaiken tämän voi laskea paperilla, mutta siinä hetkessä kun olet saanut hienon laskutoimituksen valmiiksi maailma on ehtinyt jo muuttua ja arviosi ei ole enää niin luotettava kun se oli laskutoimitusta aloitettaessa.
Datan ja sen analysoinnin ei tarvitse kuitenkaan olla mitään maailmaa mullistavaa rakettitiedettä vaan sitä voi käyttää myös ihan arjen hallintaan sekä omassa työssä työkaluna, ja miksei myös ihan huvin vuoksi. Esimerkiksi Redditin r/dataisbeautiful-alaredditissä on paljon informatiivisia ja viihdyttäviä infograafeja. Se on myös hyvä inspiraation lähde, jos ei tiedä mitä tutkisi seuraavaksi. Esimerkiksi tässä on Twitterin eniten käytetty emoji Halloweenina 2019
Eli ensi vuonna kun teet Halloween-aiheisen Twitter-päivityksen, mieti mitä emojia käytät!
Datan keräämisellä ja analysoinnilla pystytään siis tekemään mitä erilaisempia kuvioita, jotka antavat meille ymmärryksen jostain tietystä ilmiöstä. Tätä dataa pystytään hyödyntyämään päätöksenteossa oli kyseessä sitten emojin yleisyys tai yksittäisen ostajan kulutuskäyttäytyminen. Sinustakin on varmasti kerättyä dataa, jolla on koettu esimerkiksi kohdentaa mainontaa sinun profiilisi perusteella. En lähde datan käytön etiikasta puhumaan sen tarkemmin ainakaan tässä kohtaa. Keskitytään siis aluksi ihan perusasioihin.
Blogi on palannut kesälomaltaan ja on aika taas jakaa tietoutta Japanin talousmaailmasta. Loppukeväästä tähän päivään saakka tapahtui Japanin kannalta suhteellisen paljon esimerkiksi Brexit ja Japanin keisari Akihito halu luopua kruunusta, vaikka lain perusteella se olisi mahdotonta. Vielä ei tiedetä, miten esimerkiksi Brexit tulee vaikuttamaan EU:n ja Japanin välisiin kauppasuhteisiin. Sillä tulee olemaan kuitenkin merkitystä, koska Iso-Britannia on EU:n kolmanneksi suurin kauppakumppani Saksan ja Alankomaiden jälkeen. On vielä kuitenkin liian aikaista spekuloida, joten kerron Brexitistä enemmän kun tietoa enemmän tarjolla.
Japanin autoteollisuus ja korporaatiot
Tämänkertainen varsinainen aihe käsittelee Japanin autoteollisuutta, jolla on merkittävä asema sekä Japanin taloudessa että maailmantaloudessa. Näkyyhän se Suomessakin, sillä täällä Toyota ja Nissan ovat olleet pitkään myydyimpien uusien autojen kärkisijolla kun taas maailmalla Toyotalla on hallussaan myydyimpien hybridiautojen titteli. Vaikka moni japanilainen yritys on tunnettu juuri niiden autoista, on taustalla myös muita tuotteita. Onkin yleinen vitsi, että japanilainen korporaatio tuottaa kaikkea nuudeleista avaruusaluksiin. Koska jokainen suuri japanilainen korporaatio tekee ”lähes” kaikkea on sanomattakin selvää, että jossain vaiheessa toimitusketjuja korporaatiot menevät ristiin ja on kannattavampaa tehdä yhteistyötä kuin tuottaa itse. Autoteollisuus mukaanlukien ei ole poikkeus. Tästä hyvä esimerkki on Nissanin ja Mitsibishin välinen yhteistyö, johon tämänkertainen artikkeli syventyy.
Tilanne Japanin automarkkinoilla
Toukokuussa 2016 japanilainen autovalmistaja Nissanin ilmoitti ostavansa 34 % kilpailijastaan Mitsubishi Motorsista. Kaupan ilmoitettu summa on 2,2 miljardia dollaria (noin 1,6 miljardia euroa). Kolmaosa Mitsubishi Motorsin osakkeista riittää Nissanille enemmistöosuuden sijasta, koska se riittää Japanin osakelainsäädännön mukaan oikeuteen hallita yritystä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Nissanilla on valta päätää Mitsubishi Motorsin asioista ja täten Nissan voi vahvistaa asemaansa Japanin markkinoilla, jota hallitsee pääsääntöisesti Toyota ja Honda. Esimerkiksi vuonna 2015 Japanissa rekisteröidyistä henkilöautoista 42 % oli Toyotan ja sen tytäryhtiöiden valmistamia autoja (30 % Toyota-merkkisiä, 11 % Daihatsu-merkkisiä 17 % ja 1 % Lexus-merkkisiä) ja Honda-merkkisiä kun taas Nissanin markkinaosuus oli 13 % ja Mitsubishin vain 2 %. Kuviosta 1 näkee vielä tarkemmin eri automerkkien markkinaosuudet vuonna 2015.
Lähde: Japanin autokauppaliitto – JADA (2016)
Päästöskandaali oston syynä
Voi tuntua vähäiseltä, että Nissan käytti suuren summan saadakseen kaksi prosenttiyksikköä lisää Japanin henkilöautojen myynnistä itselleen ja noustakseen kolmanneksi suurimmaksi pelaajaksi. Kyse onkin enemmän yhteistyön syventämisestä, sillä Nissanilla ja Mitsubishi Motorsilla on ollut aikaisemminkin eräänlaista vispilän kauppaan. Esimerkiksi Mitsibishi Motors on toimitanut moottoreita Nissanille. Tämän lisäksi kuten Volkswagen, myös Mitsubishi Motors jäi kiinni moottoreidensa päästötulosten manipuloinnista. Tästä johtuen Mitsubishi Motorsin osakkeet laskivat Japanin pörssissä 40 % ja lopulta Mitsubishi Motors joutui maksamaan korvauksia asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen (mukaan lukien Nissan) yli miljardin dollarin edestä.
Emoyhtiö tukena
Vaikka yhtiöllä olikin varaa kärsiä nämä taloudelliset tappiot ja varmasti Mitsubishin Motorsin emoyhtiö Mitsubishi olisi auttanut suuremman hädän tullen, Mitsubishi Motors uskoi, että skandaali tulee jatkumaan, sillä ei ole täysin selvää, mitä moottoreita päästömanipulaatio koski. Tämä oli siis otollinen hetki Nissanilta käyttää päästöskandaali hyväksi ja päästä käsiksi Mitsubishi Motorsin tietotaitoon, toimitusketjuihin ja kansainvälisiin yhteistyökumppaneineihin, joita Mitsubishi Motors on vuosiensa aikan haalinut. On otettava huomioon, että Nissanin kauppa koskee vain Mitsubishi Motorsia eli Mitsubishin autoteollisuuteen liittyvää liiketoimintaa. Lisäksi tästä kaupasta jää kokonaan ulos Mitsubishi Fuso (Mitsubishin ja Daimler AG:n yhteisomistuksessa oleva kuorma- ja linja-autoja valmistava yhtiö), koska Mitsubishi-korporaatio on vähemmistöosakkaana yrityksessä ja yhtiön nimeen on jätetty Mitsubishi käytännössä brändillisistä syistä. (Japanin korporaatiomaailma verkostoineen on ihan oma lukunsa, joten siitä on hyvä tehdä täysin oma artikkeli.)
Yhteistyökuviot kilpailjoiden kanssa
Ei ole ensimmäinen kerta kun auton valmistaja laittaa hynttyyt yhteen kilpailijansa kanssa. Ei ole edes ensmmäinen kerta kun Nissan tai Mitsubishi Motors tekevät sen. Erityisesti Japanin ulkopuolella japanilaiset autoyhtiöt ovat solmineet kumppanuuksia ulkomaalaisten kilpailijoidensa kanssa. Yleensä nämä yhteistyösopimukset koskevat tietyn autotyyppien valmistusta tietyissä tehtaissa lähellä kohdemarkkinoita, teknologian ja brändien kehitystyöprojekteja tai tiettyjen osien, kuten moottorien, toimittamista. Mitsubishi Motors tapauksessa yhteistyö oli pääsääntöisesti moottorien hankkimista kilpailijoiltaan kuten Volkswagenilta, kehitysyhteistyöprojekteja Peugeot-Citroënin ja todennäköisesti suurimpana yhteistyökuviona oli laajat yhteistyökuviot Chryslerin kanssa ja myöhemmin allianssi DaimlerChryslerin kanssa, joka päättyi kannattomattomana vuonna 2005. Nissan puolestaan on tehnyt erittäin tiivistä yhteistyötä Renaultin kanssa ei pelkästään Euroopan markkinoilla vaan maailmanlaajuisesti. Yhteistyö näiden kahden yrityksen välillä on niin tiivistä, että sitä voidaan kutsua jo strategiseksi allianssiksi, sillä molemmat omistaa toisistaan osan ja yritykset ovat asettaneet yhteisiä tavoitteita päästäkseen yhdessä autoteollisuuden huipulle. Allianssissa on myös tiivisti mukana Daimler AG (DaimlerChryslerin jälkeläinen), joten yhteys Mitsubishi Motorsiin muodostui myös tätäkin kautta. Nissanin kauppa kolmasosasta Mitsubishi Motorsia johtaa todennäköisesti siihen, että Mitsubishi Motors liittyy myös Renaultin ja Nissanin johtamaan allianssiin.
Oston vaikutukset
Mitsubishin Motorsin ja Nissanin yhteistyön syventyminen ei tule todennäköisesti radikaalisti mullistamaan autoteollisuutta, ellei sitten Mitsubishi Motorsilla ole kehitteillä uutta moottoriteknologiaa. Todennäköisesti kaupan vaikutus nykyy eniten Japanissa uusien Nissanin kevyt-luokan henkilöautojen määrässä, joissa tullaan käyttämään enemmän Mitsubishin Motorsin teknologiaa. Tosin Mitsubishi Motorsin päästöskandaali on saatava lopullisesti päätökseen ennen kuin on suotavaa (ainakin julkisesti) ilmoittaa uusista automalleista, joissa käytetään Mitsubishi Motorsin moottoreita, koska Mitsubishi Motorsin maine ei ole kovin hyvä useiden skandaalien takia. Sähköautojen puolelta Nissan voi saada tästä kaupasta uutta teknologiaa käyttöönsä, vaikka sillä onkin jo nyt maailmalla menestyvä sähköautomalli nimeltä Nissan Leaf. Todennäköisesti tässä koko kaupassa käy niin, että vähitellen Nissan lisää omistustaan Mitsubishi Motorsissa ja lopulta koko yhtiö liitetään Nissaniin ja lopulta Nissanilla on vain yksi kilpailija vähemmän Japanin ja maailman markkinoilla. Saa nähdä, kuinka kauan tässä kestää, sillä Mitsubishi on kuitenkin maailmalla tunnettu merkki. Toisaalta, Nissan ei tee mitään suuria muutoksia Mitsubishi Motorsille ja osti kilpailijastaan kolmasosan sen takia, että pystyisi varmistamaan, että jatkossakin he voivat käyttää autoissaan Mitsubishi Motorsin moottoreita.
Verkostot verkostojen päällä
Autoala on siitä kiinnostava moni kilpailija tekee hyvinkin tiivistä yhteistyötä keskenään toisin kuin muilla aloilla. Syy yhteistyöhön ovat pääsääntöisesti taloudelliset, sillä ei ole kannattavaa kehittää uusia komponentteja täysin yksin, koska se tulisi todennäköisesti liian kalliiksi erityisesti jos on pienempi yhtiö. Onkin siis kannattavampaa tehdä yhteistyötä tietyillä osa-alueilla tai markkinoilla, jotta saataisiin yhdessä isompi siivu markkinoista haltuun. Tähän kun vielä lisätään japanilaisten omat verkostot paikallisilla markkinoilla, tulee soppa hyvinkin sekavaksi, sillä toimitusketjut ja rahavirrat menevät näissä ristiin rastiin. Tästä lisää myöhemmin!
Tällä kertaa avaan hieman väestönlaskun toista osapuolta eli alhaista syntyvyyttä. Jos et ole lukenut vielä väestönlaskun ensimmäistä osaa, niin voit lukea sen klikkaamalla tästä. Kuten lähes kaikissa kehittyneissä valtioissa, myös Japanissa syntyvyys on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana johtaen siihen, että työ- ja verotaakka kohdistuu yhä pienemmälle osalle väestöä. Ja koska japanilaiset elävät keskimääräisesti hyvin pitkään, niin on ymmärrettävää, että jotain on tehtävä, koska muuten maa on täynnä vanhuksia ilman hoitoa. Mikä on sitten ajanut Japanin tähän tilanteeseen ja mitä on tehtävissä vai onko maa tuhoon tuomittu? Näihin kysymyksiin pyrin löytämään vastauksen.
Avioliitto ei kiinnosta
Suurimpana syynä alhaiseen syntyvyyteen on nuorten japanilaisten kiinnostus avioliittoa kohtaan eli moni nuori valitsee uran perheen sijasta. Japanissa kun on tapana, että lapsen hankinta on heti seuraavana listassa, kun kaksi toisensa löytänyttä rakastavaista vannoo valat, eikä avioliiton ulkopuolella tyypillisesti hankita lapsia, koska se on vastoin japanilaista normistoa. Siksi alle 5 % vauvoista syntyy avioliiton ulkopuolella. Lisäksi perinteiseen japanilaiseen perhe-elämään kuuluu se, että perheen äiti on kotona hoitamassa lapsia ja perheen isä on töissä hankkimassa elannon, sillä japanissa ei ole Suomen tapaista järjestelmää, jossa perhettä tuettaisiin lapsilisien ja sosiaaliturvan muodossa. Nyt varmaan ihmettelet, että miksei perheen äiti vaan vie lapsiaan perhepäivähoitoon ja menisi itse töihin ja samalla myös Japanin työllisyysongelma ratkaistaisiin. No, ongelmana tässä on se, ettei Japanissa ole tarpeeksi päiväkoteja ja koska Japanissa työpäivät voivat olla hyvinkin pitkiä, niin lapsi voi olla pahimmassa tapauksessa viettää suurimman osan päivästään päiväkodissa eikä kotona. Näiden lisäksi päiväkoti konseptina on vielä suhteellisen uusi Japanissa, jossa lasten hoito on kuulunut naisille. Jotkut äidit voivat täten tuntea syyllisyyttä siitä, että antavat lapsensa jonkun muun hoidettavaksi, koska he eivät itse pysty siihen. Ja vaikka rakennettaisiinkin uusia päiväkoteja, niin mistä löytää henkilökuntaa, kun maassa on jo nyt pulaa työntekijöistä. Joten tämäkin ongelma on monen tekijän summa, johon ei ole yksinkertaista vastausta. Ja kun on kyse Japanista eli teknologian ihmemaasta, niin kyllä, tähänkin ongelmaan on koitettu etsiä ratkaisua lastentarharobottien muodossa.
Tasapainoilua työ- ja perhe-elämän välillä
Eli jos suurimpana syynä alhaiseen syntyvyyteen on perhe- ja työelämän sovittaminen, niin eikö olisi yksinkertaista, että viimeistään kun perheen lapset ovat kouluiässä, niin perheen äiti palaa työelämään ja saa täten jatkaa uraansa tai perheen isä liittyy mukaan lapsenhoitoon. Näinhän se toimii Suomessa ja monessa muussakin maassa, niin miksei myös Japanissa. Kuten viime kirjoituksessani mainitsin japanilaisesta työelämästä, niin käytännössä uravaihtoehtoina on joko pitkäaikainen työura uramahdollisuuksineen heti yliopiston jälkeen tai rajalliset uramahdollisuudet. Eli periaatteessa japanilainen (nainen) ei voi saada molempia eli lapsia ja pitkää ja ”hyvää” työuraa, vaan hänen on valittava jompi kumpi. Lisäksi japanilaiset miehet, jotka perinteisesti tuo leivän pöytään, eivät pysty täysillä osallistumaan perheen hoitamiseen, koska työajat ovat hyvin joustamattomat ja pitkät, joten perheelle ei jää yksinkertaisesti aikaa. Uskon, että pitkät työajat ovat myös yksi syy siihen, miksei japanilaiset nuoret ole kiinnostuneita avioliitosta. Koska työlle ja työnteolle omistetaan koko valveillaoloaika, ei jää aikaa työajan ulkopuolisiin kontaktien luomiseen, eikä täten tavata uusia ihmisiä, ei käydä treffeillä, mennä naimisiin jne.
Tulevat äidit saavat tällä kuvalla varustetun avainperän, jotta he voivat kertoa koko maailmalle iloisesta uutisesta.
Muutoksia luvassa
Onneksi jotkut yritykset ovat huomaneet tämän epäkohdan ja tarjoavat perheellisille joustavampia työaikoja. Uskonkin, että vastaavanlainen trendi tulee kasvamaan, sillä onhan se hullun kurista, että niin moni pätevä nainen jää työelämän ulkopuolelle vain sen takia, koska systeemi on jäykkä. Systeemin jäykkyyden lisäksi myös yleisen mielipiteen on muututtava, sillä perheellisten naisten etuuksia (joustavat työajat jne.) ei katsoa hyvällä ja erityisesti työssäkäyvät perheelliset naiset ovat joutuneet useaan otteeseen työpaikkakiusaamisen kohteeksi, koska heille on suotu vapauksia, joka on aiheuttanut kateellisuutta muissa työntekijöissä. Ja työpaikkakiusaaminen on Japanissa eräänlainen tabu eikä siitä uskalleta puhua. Tämä kohtaa siihen, että kun kiusatun mitta on täyttynyt hän joko lähtee yrityksestä tai päättää päivänsä, eikä esimerkiksi kerro kiusaamisesta esimiehelleen. Tämä epäkohdan nosti esille aikaisemmin tänä keväänä ranskalainen AFP, joka käsitteli perheellisten japanilaisten naisten asemaa työelämässä.
Eli tämänkin ongelman juuret ovat perinteissä ja rakenteissa ja monet asiat ovat linkitettyinä toisiinsa eikä täten yhdellä asialla voida koko ongelmaa korjata. Syy on mielestäni nimeenomaan rakenteellinen, sillä mielestäni molempien vanhempien pitäisi osallistua lastensa hoitoon ja myös naisille pitäisi olla mahdollista jatkaa uraa lasten kasvettua tarpeeksi isoksi. Ellei jotain uutta ja radikaalia tehdä, niin Japanin on valmistauduttava siihen, että jatkossa on pärjättävä entistä pienemmällä väestömäärällä tai sitten vapautettava työmarkkinoita ulkomaalaisille. Uskon, että jälkimmäinen on todennäköisempää, sillä se on helpommin toteutettavissa.
Kevät on saapunut niin Japaniin kuin Suomeenkin ja varma japanilaisen kevään merkki ei suinkaan ole pelkästään vaaleanpunaiset kirsikankukat, vaan uuden lukuvuoden ja tilikauden alku. Uuden tilikauden kunniaksi eli 1.4. aloitti taas jälleen lähes miljoona japanilaista vastavalmistunutta työelämän heti pitkän yliopistouran jälkeen. Suuri luku näin suomalaisittain, mutta todellisuus on toista, sillä kuten olen aikaisemmissakin postauksissani sanonut, niin Japanin syntyvyys on laskenut ja se näkyy myös aloittavien työntekijöiden määrässä. Ajattelin säästää tuon syntyvyyden omaksi aiheeksi ja keskittyä tällä kertaa hieman japanilaiseen rekrytointiin, sillä se poikkea suuresti meidän suomalaisten tavasta hakea töitä. Kyllä, myös Japanissakin on työnhakuun keskittyviä sivustoja ja kyllä, voit saada töitä (lähes) samalla tavalla kuin hakisit töitä Suomesta. Mutta suurin osa japanilaisista vastavalmistuneista hakee töitä aivan erilaisella tavalla ja siitä aion nyt kertoa.
Haku alkaa jo varhain
Japanilaisen opiskelijan työhakuprosessi alkaa jo varhain, jo kolmantena opiskelu vuotena eli reilu vuosi ennen opintojen päättymistä. Tyypillisesti japanilainen opiskelija aloittaa työhaun samalla tavalla kuin täällä eli kartoittamalla omia kiinnostuksen kohteita: millä alalla haluaa työskennellä, missä kaupungissa jne., suorittaa mahdollisen työharjoittelun ja tutustuu yrityksiin. Kaikki tämä on vain valmistelua itse rekrytointiprosessiin, joka alkaa kolmannen opiskelijavuoden lopulla. Tällöin (eli siinä maaliskuussa) suuret ja perinteiset japanilaiset yritykset ja toimijat aloittavat virallisen rekrytoinnin tulevana vuonna valmistuville opiskelijoille. Tähän menessä opiskelijan on oltava hyvin tietoinen, mihin yrityksiin aikoo hakea, koska rekrytointiprosessin ensimmäinen askel on se, että ilmoittaa kohdeyrityksille olevansa kiinnostunut mahdollisesta työurasta näissä yrityksissä. Tämä mahdollistaa hakijan pääsemään näiden kohdeyritysten omiin seminaareihin, jossa opiskelija tapaa muita hakijoita ja saa lisätietoa rekrytointiprosessista. Hyvä valmistuminen takaa sen, että ei käytä enää tässä vaiheessa vuotta aikaa kiinnostavien yritysten kartoittamiseen, koska käytännössä näitä seminaareja on lähes päivittäin ja jos haluaa varmistaa työpaikan, on käytävä monen eri yrityksen seminaareissa. Eli tuolloin ei enää ole aikaa miettiä, mitä työtä haluaa tehdä ja missä.
Seminaareista oravanpyörään
Tämä seminaarirumba jatkuu käytännössä kesään asti, jolloin hakijat aloittavat hakemusten lähettämisen niihin yrityksiin, joiden seminaareissa he ovat käynneet. Työhakemukset ovat totuttuun japanilaiseen tapaan erittäin kaavamaisia, eikä niissä anneta tilaa luovuudelle. Käytännössä tässä kohtaa ratkaisee se, mitä koulua hakija kävi jne. jotkut yritykset kyllä haluavat tietää hakijasta vielä enemmän ja kysyvät esimerkiksi hänen vahvuuksiaan. Hakemusten perusteella valitaan tietty määrä hakijoita seuraavaan vaiheeseen, jossa punnitaan yksittäisen hakijan taitoja yksilö- ja ryhmähaastattelun muodossa sekä erilaisten ongelmaratkaisutehtävien parissa. Näiden haastattelujen ja tehtävien määrä riippuu suuresti yrityksestä. Keskimäärin haastatteluja on 3-4 kappaletta hakijaa kohden. Kuluvan vuoden loppuun mennessä yritykset ovat saanneet valintaansa päätökseen ja hakijat voivat nauttia opiskelijaelämästä vielä reilun kolmen kuukauden verran. Sitten maaliskuussa, kun koulut loppuu on yksittäisen opiskelijan ura opiskelijana päättynyt ja, ah niin ihana, oravanpyörä voi alkaa. Oheinen dramaattinen video kiteyttää hyvin koko prosessin alusta loppuun.
Opiskelijasta työntekijäksi
Kun uusi tilikausi ja täten uudet työntekijät saapuvat yritykseen, alkaa uusien kykyjen kouluttaminen. Käytännössä jokainen koulutetaan samalla tavalla ja se voi tarkoittaa jopa sitä, että vaikka olet opiskellut biologiaa yliopistossa neljä vuotta, voit joutua (päästä) myyntiosastolle auttamaan myynnissä, vaikka et tiedä myynnistä mitään. Kun olet hetken aikaa tehnyt töitä myynnin parissa ja alat olemaan hyvä siinä, voit päätyä talousosastolle pyörittämään juoksevaa kirjanpitoa. Tämä sama rotaatio jatkuu käytännössä koko työurasi tehden sinusta generalistin, joka tietää kaikesta vähän. Yleneminen yrityksessä määräytyy sinun käytöksellä ja sopivuudella kuin ansioilla eli mitä paremmin sopeudut yrityksen kulttuuriin, sen helpommin menestyt (eli saat lisää työtä). Kuulostaa aika raadolliselta, mutta vastalahjaksi sitoutumisestasi yritykseen saat elinikäisen työpaikan palkan ja muiden työsuhde-etujen ohella.
Prosessin edut ja haitat
Tässä kohtaa varmaan mietit, onko tällainen pitkä rekrytointiprosessi ja työura sitten kannattavaa niin yrityksen kuin yksilön kannalta. Aloitetaan yrityksen puolelta. Vastavalmistuneet ovat siitä hyvä kohderyhmä uusiksi työntekijöiksi, sillä he ovat kokemattomia työelämässä ja täten heillä ei ole esimerkiksi toisen yrityksen toimintatapoja tiedossa, joten heidän kouluttaminen yrityksen haluamaan muottiin ja kulttuuriin on yksinkertaista. Lisäksi tämä mahdollistaa työntekijöiden jatkokoulutuksen vastaten heidän kykyjään, koska yritys ”tuntee” yksitäisen työntekijän hyvin, koska henkilöstön vaihtuvuus on vähäistä. Henkilöstöhallinnon puolelta katsottuna vuosittainen rekrytointi vähentää painetta jatkuvaan rekrytointikampanjointiin ja voi täten keskittyä henkilöstönhallintaan esimerkiksi suunnittelemalla koulutuksia, palkkausta ja niin edelleen. Yksittäinen työntekijä vastaavasti saa vakaan työpaikan vakaalla palkalla ja vakaan kehittymispolun yrityksen sisällä. Lisäksi jotkut yritykset kannustavat siihen, että perustat perheen ja hankit lapsia nostamalla palkkaasi, jotta voit kustantaa lapsesi koulunkäynnin. Kyllä, koulutus maksaa Japanissa.
Joukko uusia työntekijöitä avajaisseremoniassa Toyotan pääkonttorissa. Kuva: The Japan Times
Vaikka elinikäinen työtehtävä ja sitoutunut työntekijä kuulostaa molemmilta osapuolilta hyvältä asialta, niin myös tässäkin on huonoja puolia. Ensinnäkin henkilöstön jatkuva ja systemaattinen kouluttaminen ja koulutuksen suunnittelu on aikaa vievää ja se ei ole kovin joustavaa, joten se ei pysty vastaamaan nopeasti muuttuvia markkinoita. Tämä voi vaikuttaa siihen, että yhtenä vuotena rekrytoidaan liian vähän tai liian paljon hakijiota, jolloin on odotettava kokonainen vuosi, jotta voidaan korjata tilanne. Suurten hakijamäärän takia ei pystytä myöskään tutkimaan perin pohjaisesta jokaista hakijaa, jolloin mahdolliset tulevat toimiston supertähdet voivat jäädä huomioimatta ja on tyydyttävä harmaaseen keskivertoon työntekijään. Työntekijän kannalta taas tämä koko prosessi on huono, jos hakija on valmistautunut huonosti. Olisitko sinä valmis reilun vuoden harkinnan jälkeen valmis tekemään loppuelämäsi töitä samassa paikassa? Minä en ainakaan, eikä moni japanilainenkaan nykyään. Lisäksi kuten mainitsin tuossa aikaisemminkin, uusi työntekijä voi joutua kokonaan hänelle ennestään vieraalle osastolle töihin, jossa hän ei pääse toteuttamaan yliopistossa hankittuja taitojaan. Tämä ei kuitenkaan päde ihan jokaiseen työtehtävään, sillä eihän siinä olisi mitään järkeä laittaa kauppatieteitä opiskelleen työntekijän insinööripainotteiselle osastolle.
Myös muita vaihtoehtoja on olemassa
Tämä pitkä rekrytointiprosessi on luotu varta vasten perheen elättäjille ja perinteistä japanilaista uraa haaveleville henkilöille. Koska Japani on ollut ja on edelleen hyvin maskuliinen maa, niin perintisesti tämä rekrytointiprosessi on koskenut miehiä. Tosin nykyään yhä enemmän naisista valitsee tämän polun. Niin, naisilla on mahdollisuus myös toiseen perinteiseen japanilaiseen urapolkuun, jossa ylennysmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Tämä polku on perinteisesti tarkoitettu naisille, jotka eivät olleet vielä naimisissa (koska naimisissa oleva nainen on kotona hoitamassa lapsia). Tällä urapolulle on tyypillistä se, että kun nainen löytää miehen ja menee naimisiin tämän kanssa, hän eroaa tehtävästään ja jää kotiin pitämään huolta talosta ja perheestä. Lisäksi oma lukunsa on työpaikkaa vaihtavien, asiantuntijoiden ja ulkomaalaisten rekrytointiprosessit, jotka poikkeavat näistä kahdesta edellisestä polusta. Työpaikan vaihtaminen on yllättäen Japanissa sallittua erityisesti alle 30-vuotiaiden kohdalla, koska yrityksetkin ymmärtävät, että nuori henkilö haluaa vielä kokeilla toista paikkaa, jossa ehkä hän viihtyy paremmin. Lisäksi japanilaiset yritykset ovat heränneet siihen, että elämää on myös Japanin ulkopuolella ja ovat sen takia halunneet listoillensa entistä enemmän ulkomaalaisia. Ulkomaalaisten rekrytoineille ei ole samanlaista yhtä systemaattista tapaa, vaan se vaihtelee yrityksen mukaan. Omiin havaintoihin perustuen, nämä paikat täytetään pääsääntöisesti rekrytointifirmojen kautta, jotka etsivät parhaimmat kandidaatit tiettyyn tehtävään. Lisäksi myös ulkomaalaiset yritykset eivät kaikki noudata japanilaista rekrytointitapaa, vaan omiaan. Esimerkiksi Microsoftilla on Japanissa perinteinen japanilainen rekrytointimalli, kun taas esimerkiksi Googlella on heidä oma mallinsa käytössä. Tietysti myös ihan pienet yritykset eivät tarvitse niin massiivista rekrytointiprosessia kuin suuret Toyotan kaltaiset jätit.
Haluan vielä huomauttaa, että nämä urapolut ovat ne yleisimmät tavat, joilla japanilaiset vastavalmistuneet saavat työpaikkansa. Halusin nostaa tämän rekrytointiprosessin esille, koska se on mielestäni hyvin uniikki ja ehkä siitä voisi ottaa oppia ainakin osittain täällä Suomessakin, sillä moni vastavalmistunut kamppailee sen ensimmäisen työpaikan saamisen kanssa. Moni työpaikka jää saamatta siksi, koska ei ole työkokemusta aiheuttaen noidankehän. Voisiko siis suomalaiset yritykset myös rekrytoida suuremalla volyymilla ja antaa vastavalmistuneille tätä tärkeää kokemusta? Mielestäni kyllä. Eli suomalaisten yritysten pitäisi kehittää heidän omia trainee-ohjelmiaan entistä pidemmälle ja kasvattaa niiden määriä.
Kirjotin pari viikkoa sitten lyhyen analyysin Japanin taloustilanteesta ja siitä, miten se vaikuttaa Japanin tulevaisuuteen. Vaikka nykyinen taloustilanne Japanissa on hyvin monimutkainen, eikä siihen löydy yksinkertaista ratkaisua, se ei kuitenkaan ole Japanin suurin ongelma. Kuten lähes muissakin perinteisissä teollisuusmaissa, myös Japanissa on suuri ongelma ikääntyvän väestön ja alhaisen syntyvyyden luoman kompleksin kanssa. Japanilaiset elävät pitkään (oletetun eliniän keskiarvo 84 vuotta) eli kansa ikääntyy, joka ei sinäällään ole ongelma, jos vastaavasti syntyvyys on korkea. Japanissa lapsiluvun odote eli lapsimäärä, jonka naiset saavat keskimäärin elinaikanaan, on 1,43 ja tavoite olisi 2,1, jotta väestösuhde pysyisi tasapainossa. Jos luku pysyy alle tavoitteessa, niin tulevaisuudessa se tulee tarkoittamaan sitä, että entistä pienempi väestöryhmä joutuu kantamaan huolta ikääntyneestä väestöstä.
Tässä tekstissä keskityn ikääntyvään väestöön ja ensi kerralla alhaiseen syntyvyyteen. Lopuksi kokoan yhteen molemmat tekijät ja käsittelen yleisesti väestönlaskua Japanissa.
Ikääntyvä väestö lukuina ja paikallista hoitamista
WHO:n arvion mukaan tällä hetkellä Japanin väestöstä yli 30 % on yli 60-vuotiaita ja ennustusten mukaan kyseinen prosenttiosuus tulee nousemaan entisestään, sillä on arvioitu, että vuonna 2060 yli 40 % japanilaisista on yli 65-vuotiaita.
Japanin väestö 2013 – 2050 lähde: CIA Factbook ja YK:n ennuste. Vihreä = miehet, harmaa = naiset
Tämä tarkoittaa sitä, että Japanin panostettava entistä enemmän vanhusten terveydenhuoltoon ja palvelukoteihin, ja jostain nämä palvelut on rahoitettava. Japani onkin tehnyt 2010-luvulla muutoksia terveydenhuoltojärjestelmäänsä, sillä se on ollut osana Japanin ”talousreformia” eli Abenomicsia. Tällä hetkellä potilas maksaa 30 % sairaalamaksuista itse ja loput 70 % maksaa valtio. Tämän potilaan hartioille jäävän 30 % kattamiseksi on tarjolla erilaisia rahoitusratkaisuja esimerkiksi vakuutus. Lisäksi jos perheen tulot ovat pienet, niin valtion prosenttiosuus voi kasvaa vielä tuosta 70 prosentista. Huhtikuussa 2016 voimaan tuleva terveydenhuoltopalveluita koskeva uudistus panostaa erityisesti enemmän yhteisöjen tarjoamaan tukeen suurten sairaalakompleksien sijasta, sillä Japanissa paikalliset yhteisöt ovat edelleen hyvin läheisiä, erityisesti vanhusten parissa. Miksei siis oteta yhteisöstä enemmän irti, kun siihen on kuitenkin mahdollisuus? Valtio tukee yhteisöjen terveyspalveluita muun muassa maksamalla parempaa palkkiota lääkäreille, jotka tekevät kotikäyntejä ja tukemalla pieniä paikallisia farmaseutteja, jotka keskittyvät palvelemaan tietyn alueen asukkaita. Paikallisiin yhteisöihin panostaminen on myös muutenkin parempi vaihtoehto kuin perustaa suuria sairaaloita, koska tiheään asutussa maassa suuria ja vapaita alueita on aika vähän ja sairaalassa asuminen tulisi todennäköisesti kalliimmaksi, kuin asua omassa kodissaan ystävien ympärillä. Lisäksi tämä vapauttaa sairaaloiden kapasiteettejä ja mahdollistaa sen, että ne voivat keskittyä enemmän vakavampiin potilaisiin. Vastapainoksi Japanin hallitus on nostamassa sairaalan palvelumaksuja kannustaen ihmisiä käyttämään pienimissäkin sairauksissa paikallisia klinikoita suurten sairaalojen sijaan. Näitä pieniä klinikoita on paljon ainakin Tokion seudulla, ja ne keskittyvät pääsääntöisesti palvelemaan alueen paikallista väestöä. Tässä on etuna se, että lääkäri tuntee oikeasti potilaansa ja osaa tarjota hänelle yksilöllistä palvelua. Vasta sitten kun sairauden hoitaminen vaatii vaativia toimenpiteitä, potilas siirretään sairaalaan.
Työvoimapulaan ratkaisuja
Vaikka Japanin hallitus tekisi todella tehokkaan ja silti läheisyyttä korostavan terveydenhuoltojärjestelmän, on kysyttävä, riittääkö tarpeeksi hoitohenkilökuntaa auttamaan tulevaisuuden japanilaisia mummoja ja pappoja. Jos kansa vanhenee ja samalla syntyvyys laskee, niin pitääkö koko nuorempi sukupolvi valjastaa terveydenhuollon käyttöön tavalla tai toisella. Onneksi kuitenkin Japanissa ollaan jo pitkään tutkittu ja kehitetty robotteja, jotka voivat korvata tiettyjä toimintoja. Mutta robotit voivat auttaa tiettyyn pisteeseen saakka, sillä ne eivät voi vielä täysin korvata ihmistä erityisesti hoitotyössä. Kyllä lääkkeiden tai ruoan jakaminen hoitokodissa onnistuu robotiltakin, mutta miten luonnistuu vanhuksen avustaminen esimerkiksi suihkussa.
Terveydenhuoltoala on vain yksi ala, joka tulee haasteen eteen väestön ikääntyessä, sillä väestön ikääntyessä myös muille aloille kasvaa työntekijäpula. Tällä hetkellä Japanissa eläkeikä on 65 vuotta, mutta uskon että tulevaisuudessa se tulee nousemaan. YK:n väestötutkimuksen mukaan eläkeikä pitäisi olla 77 vuotta, jotta työntekijöiden ja eläkeläisten suhde olisi tasapainossa. Toisena vaihtoehtona olisi maahanmuutto ja nykyisellä eläkeiällä se tarkoittaisi sitä, että tarvittaisiin 17 miljoonaa maahanmuuttajaa tasapainotilan saavuttamiseksi. Osa yritykset pitävät virallisen eläkeiän ylittäneitä henkilöitä palkkalistoillaan ja yleensä nämä tekevät jonkin sortin osa-aikatöitä. Se olikin hyvin tuttu näky nähdä elintarvikekaupoissa harmaahiuksisia työntekijöitä. Onhan se ymmärrettävää, että kun lapset ovat muuttaneet pois ja kuukausittainen eläke ei riitä kattamaan kaikkia menoja, niin muutama tunti viikossa töitä voi osoittautua hyväksi vaihtoehdoksi. Maahamuuttajakysymys on Japanissa myös oma lukunsa, johon palaan myöhemmin kevään aikana. Lyhyesti kuitenkin mainittakoon, että Japani on vielä suhteellisen suljettu maa, mutta se on kansainvälistymässä pikku hiljaa.
Enemmän seniorituotteita
Myös markkinamiehet ovat huomanneet ikääntyneen väestön suuruuden Japanissa ja tuoneet mitä ihmeellisimpiä senioriväestölle tarkoitettuja palveluita ja tuotteita. Tiesitkö, että Japanissa myydään enemmän vaippoja vanhuksille kuin vauvoille? Tämä uutinen muistaakseni päätyi jopa suomalaisiin uutisiin pari vuotta sitten. Seniorivaippa ei ole sinällään erikoinen tuote, mutta sen myynnin kasvu kuvastaa hyvin tätä ilmiötä, että vanhuksia alkaa olemaan maassa enemmän kuin vauvoja. Toisaalta, vauvat tarvitsevat sen muutaman vuoden elämänsä alussa vaippoja kun taas vanhukset voivat tarvita vuosia elämänsä loppuun saakka. Erityisesti erilaiset terveydenhoito-ohjelmistojen tuottajat ovat olleet myös kiinnostuneita Japanin markkinoista, koska markkinat ovat suuret ja se tarjoaa testialusta tulevaisuutta ajatellen, sillä muutkin teollisuusmaat tulevat harmaantumaan lähivuosina. Eli nyt olisi korkea aika myös suomalaisten terveysappien tekijöiden unohtaa sote, e-resepti sun muut ja kääntää katse kohti itää.
Ehkä kuitenkin omanlaatuisena palveluna, joka on suunnattu pääsääntöisesti eläkeläisille japanilaisille, on mielestäni senioriyliopisto, jossa voi käydä kursseja valitsemistaan aineista ja saada muutaman vuoden opiskelun jälkeen ”tutkinnon” (ei siis virallinen tutkinto, vaan enemmänkin diplomi). Rikkyo-yliopisto, yliopisto, jossa olin vaihdossa, tarjoaa tällaista ohjelmaa ja teimme paljon yhteistyötä tämän ohjelman organisaattoreiden kanssa. Haastattelin muutamaa senioriopiskelijaa ja kysyinkin, että mitä he hyötyvät tästä ”tutkinnosta”. Moni vastasi, että tämä opiskelu pitää mielen vireänä, saa päiviin tekemistä ja tapaa samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Kyse ei kuitenkaan ole mistään vanhusten teehetkestä kampus-alueella vaan taloudellisesta panostuksesta, sillä ”tutkinnon” hinta ei ole edullinen, joten se käydään mieluusti loppuun. Vaikka kyseessä onkin yliopiston idea pitää yliopiston tilojen käyttöaste korkealla, niin se on hyvää bisnestä, jossa on otettu huomioon eläkeläisten tekemisen tarve. Siksi uskonkin, että moni muukin japanilainen yliopisto tulee tarjoamaan vastaavanlaista palvelua pienen lisäansion toivossa.
Ilokseni voin todeta, että viime viikolla Japani oli esillä suomalaisessa mediassa tavallista useammin. Tämä johtui presidentti Sauli Niinistön valtiovierailulla Japanissa ja Tohokun maanjäristyksen 5-vuotis muistopäivän takia enimmäkseen. Erityisesti Apu-lehden Liisa Talvitie (ei sukua, tietääkseni) oli hyvin valveilla presidentin vierailusta ja pitikin suomalaisia ajan tasalla oli kyseessä sitten poliittinen tapaaminen tai teeseremoniaan osallistuminen. Liisa Talvitien artikkelit kootusti löytyvät täältä.
Tällä viikolla käsitellään hieman kevyempää aihetta, sillä kaksi edellistä ovat olleet aika synkkiä ja Japanista on niin paljon hyviä (ja outoja) tarinoita kerrottavana. Tämän kertaisena aiheena on: oudot makuyhdistelmät. Näihin outoihin makuyhdistelmiin törmää yleensä pikkupurtavien osalla ja makuskaala on todella laaja. Jos sinua ihmetytti Lidlin hyllyllä pekonin makuiset sipsit, tulet ihmettelemään entistä enemmän tämän artikkelin jälkeen. Ja jotta vielä pysytään blogin aiheen sisällä, niin tarkastelen näitä tuotteita myös bisneksen kannalta: mikä näissä oudoissa makuyhdistelmissä viehättää ja onko se hyvä bisnes.
Törmäsin tällä viikolla sosiaalisessa mediassani uutiseen, jossa kerrottiin japanilaisen virvoitusjuomavalmistajan Kimura Drinkin valmistavan yhteistyössä japanilaisen pelijulkaisija Namcon kanssa perunalastun makuisen virvoitusjuoman. Kyllä, luit oikein: perunalastun makuinen virvoitusjuoma. Niin epäaidolta kun se kuulostaakin, niin ajatele hetki lasten juhlia tai jotain koti-iltaa porukalla, jossa on sipsiä ja limsaa tarjolla. Muutaman perunalastun jälkeen sinun kurkkuasi alkaa hieman kuivata ja päätät juoda hieman kokista. Suussasi syntyy sipsien suolaisuuden ja kokiksen hiilihappojen ja sokerien muodostama makuyhdistelmä, jota et osaa sanoin kuvailla. Tätä makuyhdistelmää tämä uusi virvoitusjuomamaku koittaa jäljitellä. Miksi siis ostaa enää sipsejä ja limsaa erikseen, kun voi juoda pullosta suoraan kyseisen makuyhdistelmän? Ikävä kyllä tätä uutta limsaa ei voi ostaa jokaisesta lähikaupasta, vaan sitä haluavan on voitettava pullo kolikkoautomaatista. Tuurista riippuen, pullon hinta voi olla halvimmillaan 100 jeniä (80 senttiä) tai sitten enemmän, jos ei heti ensimmäisellä kerralla voitakkaan sitä pulloa.
Perunalastun makuisen limsan mainos. Kuva: Namco
Perunalastun makuinen limsa on vain yksi esimerkki monien joukosta, joissa on yhdistelty makuja oudosti keskenään. Esimerkiksi viimeksi reissullani Japanissa tuli maistettua lohen makuista karkkia (kiitos Miikka). Se oli oikeastaan mielenkiintoinen makuelämys, sillä siihen ei osanut mitenkään reagoida aluksi ja sitten alkoi ihmetys kun karkki osui makunystyröihin ja kalan maku valtasi suun. Eihän se hyvää ollut, vaikka kalasta pidänkin. Kalan maku onkin hyvin yleinen Japanissa myytävissä sipseissä mainittakoon nyt vaikka tonnikalan tai mustekalan makuiset sipsit.
Onko tällainen outojen makuisten tuotteiden tuottaminen kannattavaa? Uskon, että jollakin tasolla on, koska ei niitä muuten tuotettaisi näin paljoa. Lisäksi sipsit ovat sinäänsä hyvä kohde kokeilla tällaisiä makuyhdistelmiä, koska sipsit kestävät kauan ja täten niitä voidaan tehdä kerralla suuri erä ja valmistaa tarvittaessa lisää. Olen kuitenkin melko varma siitä, että nämä erikoiset maut ovat luotu vain ihmisten mielenkiinnon nostamiseksi, eikä ne ole pysyvässä tuotannossa.
Maissikeiton makuisia sipsejä. Kuva: Kotaku
Mutta mikä on sitten erikoinen maku meille suomalaisille taitai japanilaisille. Tässä onkin selvä ero. Me voimme mieltää mustekalan makuisen sipsin oudoksi, kun taas japanilainen voi kokea sen normaalisemmaksi. Niin, ja onhan meillä tietysti se salmiakki, jonka maku on löytänyt tiensä aina suklaasta kivennäisveteen. Vaikka salmiakin makuinen kivennäisvesi voi aluksi kuulostaa oudolta idealta, niin se on kuitenkin suomalaisena helppo hyväksyä, koska salmiakki on tuttu ja hyvä maku meille, toisin kuin mustekala, joka on taas japanilaisille suosittu maku.
Todennäköisesti turismillakin on omat näppinsä pelinsä näiden outojen makuyhdistelmien menestyksessä, sillä mikä onkaan sen parempi Japanin-tuliainen kuin soijapapun makuinen KitKat-patukka tai maissikeiton makuiset Doritos-sipsit. Puhumattakaan siitä markkinointiarvosta, kun turistit ottavat kuvia näistä oudoista naposteltavista ja lähettävät niitä jaettavaksi omiin sosiaalisiin medioihinsa. Eli, onko nämä eriskumalliset makuyhdistelmät vain yksi suuri markkinointikikka, rohkeaa makuyhdistelmien kokeilua vai tuotekehitysporukan ”kännissä ja läpällä” -ideoita? Pistän panokseni viimeiselle vaihtoehdolle, koska välillä nämä makuyhdistelmät ovat niin eriskummallisia, ettei selvänä oleva ihminen sellaista kehtaisi edes ehdottaa.
Tälläkin viikolla vuorossa on hieman erilaisempi aihe. Tämän viikon aiheeksi minulla oli kolme vaihtoehtoa: puhua naisten asemasta Japanin maskuliinisessa työmaailmassa, keskustella Sauli Niinistön Japanin-valtiovierailusta tai Tohokun prefektuurin katastrofista ja sen seurauksista. Valitsin jälkimmäisen, koska juuri tällä viikolla se on hyvin ajankohtainen aihe ja sain mukavasti muutaman suomalaisen esimerkin ängettyä mukaan. Ensimmäinenkin esittelemä aihe on mielenkiintoinen ja lupaan, että siihen palataan myöhemmin. Toinen taas on ollut jo suomalaisissa otsikoissa, joten en nähnyt tarpeelliseksi puhua siitä.
Tsunamista uusiutuviin energioihin
Olen varma, että lähes jokainen on tietoinen siitä, että tasan viisi vuotta sitten (11.3.2011) Japaniin iski 9.0 magnituden suuruinen maanjäristys, joka aiheutti massiivisen tsunamin Japanin itäiselle rannikkolla. Tsunami aiheutti merkittäviä tuhoja, joista kuuluisin lienee Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus. Fukushiman onnettomuuden jälkeen Japanin hallitus ilmoitti, että se luopuu kokonaan ydinvoimaloistaan välttääkseen jatkossa kyseiset onnettomuudet ja määräsi kaikki ydinreaktorit suljettavaksi. Ja kuten osa on varmaan jo lukenut, niin osa näistä reaktoreista on jo uudelleenkäynnistetty ja lisää tullaan vielä käynnistämään. Syy tähän on se, että Japani on tämän viiden vuoden aikana joutunut lisäämään fossiilisen polttoaineen käyttöä saadakseen tyydytettyä maan energiatarpeen ja tämä on tullut Japanille liian kalliiksi (vaikka nyt viime kuukausina öljy on ollut keskimääräistä halvempaa). Uskon kuitenkin, ettei kaikkia ydinreaktoreita tulla enää käynnistämään uudelleen, sillä Japanissa on panostettu muiden länsimaiden tavoin uusiutuvaan energiaan ja Japanin hallitus on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä maan energiatuotannosta 20 % (tällä hetkellä se on n. 10 %). Tässä olisikin hyvä sauma esimerkiksi UPM:llä laajentaa toimintaansa Japanissa, sillä tällä hetkellä sen toiminta rajoittuu siellä tarra- ja etikettipaperien myymiseen. Todennäköisesti UPM tarvitsee japanilaisen kumppanin, jos se haluaa saada jalansijaa Japanin energiabisneksessä, joka on japanilaiseen tapaan hyvin sisäänpäin lämpeävä.
Suomalaiset mukana jälleenrakentamassa
Suomalaiset vientiorganisaatiot ovat mielestäni ottaneet hyvin huomioon Tohokun alueen uudelleenrakentamisen mukana syntyneet mahdollisuudet, sillä esimerkiksi Sendain alueelle tehtiin Muumi-aiheinen leikkipuisto, joka tuli lahjoituksena turkulaiselta Puuha Groupilta. Kirjoitin tästä tapauksesta vuonna 2012 kandidaatin tutkielman ja tuolloin ounastelin, että tämä hyväntekeväisyysteko voi olla Puuha Groupille juuri se tapa saada ns. jalka oven väliin Japanin markkinoille. Arvaukseni osuivat oikeaan, sillä tällä hetkellä Puuha Group on mukana tekemässä Japanin Muumimaailmaa, jonka pitäisi valmistua muistaakseni 2017. Puuha Groupin lisäksi myös Honkarakenne (tuttavallisemmin Honka) oli mukana uudelleenrakentamisessa rakentamalla mm. väliaikaismajoituksia alueelle. Honkalla on tosin jo pidempi historia Japanin markkinoilta, sillä se on ollut siellä läsnä jo vuodesta 1972 lähtien. Uskon kuitenkin, että tällä avulla oli jonkinlaista vaikutusta Honkalle, sillä vuoden 2011 jälkeen yritys on laajentanut toimintaansa Japanissa mm. perustemalla näyttelytilan Tokioon.
Viiden vuoden jälkeenkin uudelleenrakentaminen jatkuu kiivasti. Olin yllättänyt siitä, kuinka nopeasti esimerkiksi päätiet saatiin kuntoon hyvin nopeasti onnettomuuden jälkeen. Se onkin totta, että infrastruktuuri täytyy olla kunnossa, ennen kuin jälleenrakentaminen on mahdollista. Tältä kannalta katsottuna Japani pärjäsi hyvin, mutta risuja se saa ydinvoimalaonnettomuuden hoitamisesta, sillä moni on joutunut jättämään kotiseutunsa säteilyvaaran takia. The Japan Times arvioi, ettei ydinonnettomuuden lähellä olleet ihmiset pääse enää heidän elinaikanaan palamaan koteihinsa. Lisäksi evakot saivat suhteettoman vähän korvauksia tästä onnettomuudesta, joka on väärin, sillä ei se onnettomuus näiden ihmisten vika ollut. Toivonkin hartaasti, että Japani oppisi tästä katastrofista, ettei vastaavaa tarvitse kokea uudelleen.
Varautuminen pahimpaan
Maanjäristyksiä ja muita luonnon voimannäytteitä ei voi kuitenkaan estää täysin, mutta niihin voi aina varautua. On jo pidemmän aikaa arveltu, että lähivuosina Tokioon iskisi valtava maanjäristys. Tästä varoiteltiin esimerkiksi silloin kun saavuin Japaniin vuonna 2015 ja siksi jokaisen vaihto-opiskelijan piti käydä maanjäristyksen selviytymisen pikakurssi, jossa päästiin kokeilemaan mm. maanjäristyssimulaattoria. Toivottavasti arviot suuresta maanjäristykset jäävät vain teorian tasolle, koska se olisi todennäköisesti suurin katastrofi Japanin nykyhistoriassa, sillä Tokion metropolialueella asuu yli 30 miljoona ihmistä (ja väestötiheys 8790 /km2), kun koko Tohokun alueella asuu rapiat 9 miljoona ihmistä (väestötiheys 130/km2). Lisäksi Tohokun maanjäristyksen ja tsunamin tuhojen suorat, materiaaleihin kohdistuneet kustannukset, ovat Japanin hallituksen mukaan yli 300 miljardia dollaria, joka ei Tokion vastaavassa tapauksessa tulisi riittämään. Puhumattakaan siitä, kuinka moni yritys joutuisi lopettamaan toimintansa katastrofin takia. Tohokun alueella yli 600 yritystä päätyi konkurssiin ja yli 11 tuhatta menetti työpaikkansa ja pankit jäivät saamatta velkojaan. En osaisi kuvitellakkaan, kuinka monta yritystä joutuisi laittamaan lipun luukulle Tokiossa, jos katarstofi sattuisi. Toivotaan, ettei suurta maanjäristystä koskaan tule, ja jos tulee, niin Japani on valmiimpi.
Tällä kertaa aiheena on uutisartikkelin sijaan Japanin taloustilanne yleisesti. Tämäkin aihe on hyvin laaja, koska talous on monen muuttujan kokonaisuus. Haluan kuitenkin tässä tekstissä keskittyä erityisesti deflaatioon ja valtion velkaan, koska se antaa hyvän ja tarpeeksi kattavan kokonaiskuvan Japanin tämänhetkisestä taloustilanteesta. Lopuksi heijastan Japanin tilannetta Suomen nykytilanteeseen, koska mielestäni niissä on jonkin verran yhtäläisyyksiä. Vai onko?
Disklaimeri: Tässä tektissä monta asiaa on yksinkertaistettu, eikä sen tarkoitus ole ottaa poliittisesti kantaa mihinkään talouspoliittiseen päätökseen.
Tapahtumien taustat
Japanin nykyinen taloustilanne, kuten sanottu aikaisemmin, on monen muuttujan kokonaisuus. Suurimpana syynä huonoon taloustilanteeseen pidetään vuonna 1991 hintakuplan puhkeaminen, jota seurasi niin kutsuttu ”menetetty vuosikymmen”, joka jatkui vielä 2010-luvulle asti. Hintakuplan muodostumisellekin on monta syytä: esimerkiksi japanilaiset kotitaloudet ja yritykset saivat helposti lainaa ja vakuudeksi lainalle kävi kiinteistöt, joiden hinnat oliva nousseet muiden sijoituskohteiden mukana. Tämä tarkoitti sitä, että lainan hakijat saivat helposti suuriakin summia lainaksi, koska pankit olettivat kiinteistöjen arvojen kasvavan myös jatkossakin. Lisäksi kiinteistöjen arvonnousu nosti myös niiden omistamien yritysten tasetta, joka vääristi yrityksien todellista vaurautta. Toisin sanoen markkinat ylikuumenivat eli kiinteistöjen ja muiden sijoituskohteiden hinnoissa oli paljon ”ilmaa” eli niiden arvo oli enemmän kuin ne olisivat olleet oikeasti. Ylikuumenemisen seurauksena hintakupla puhkesi ja tämä johti siihen, ettei pankit eivät saaneet rahojansa takaisin, koska lainavakuudet arvot yliarvioitiin. Yritykset ja kotitaloudet puolestaan kärsivät kuplan puhkeamisesta, koska ne olivat sijoittaneet pääoma- ja kiinteistömarkkinoille, joiden markkina-arvot olivat yliarvostettuja. Kuplan puhjettua, näiden sijoitusten arvo laski, joka johti yritysten taseiden pienenemiseen ja kotitalouksien rahat haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Tämä johti siihen, että yritysten oli vaikea saada rahoitusta, koska taseiden jyrkkä laskeminen kasvatti epäluottamusta sijoittajien silmissä.
Deflaatio riesana
Kuplan puhkeaminen vaikutti laski ertiyisesti kotitalouksien luottamista markkinoihin ja tämä näkyi kulutuksen vähenemisellä, joka lopulta johti Japanin talouden deflaatioon. Ja niille, jotka eivät ole olleet yhteiskuntaopin tunnilla hereillä: deflaatio on hintojen ja palkkojen yleinen lasku eli tuotteiden hinnat laskevat. Hintojen laskeminen saattaa kuulostaa hyvältä asialta kuluttajan näkökulmasta, koska tällöin saa ostettua enemmän pienemmällä sumalla. Deflaatio on kuitenkin huono asia, koska se voi johtaa siihen, että kuluttajat ja yritykset lykkäävät ostopäätöstä, koska odottavat hintojen laskevan. Tämä johtaa siihen, että tuotteita ei osteta, vaan raha jää makaamaan pankkitileille. Ja kuten arvata saattaa, jos ei yritysten tuotteita osteta, niiden on tehtävä taloudellisia muutoksia esimerkiksi lomauttamalla ihmisiä. Talousjärjestelmä siis vaatii sen, että raha liikkuu.
Ja juuri tämä ongelma on ollut Japanissa eli raha ei ole liikkunut tarpeeksi.
Deflaatio voi kuulostaa hullun kuriselta asialta eikä se varsinaisesti näy yksittäisen japanilaisen arjessa. Ihmiset käyttävät palkkojaan vaatteisiin, ruokiin ja viihdykkeisiin yhtälailla kuin esimerkiksi täällä Suomessa. Päälipuolisin siis näyttää, että deflaatiosta ei olisi haittaa Japanin taloudelle, mutta todellisuudessa japanilaiset eivät kuluta tarpeeksi eli bruttokansantuote ei kasva tarpeeksi ja tällöin valtion on autettava taloutta erilaisin elvytystoimin.
Velkakierre
Japanin velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä 238 % (vertailun vuoksi: Suomessa se on 53 % ja Kreikassa 159 %) eli siis todella korkea. Deflaatio ja menetetty vuosikymmen eivät ole ainoita syitä, miksi velka on noin suuri, sillä viimeisen 20 vuoden aikana Japanin taloutta on koetellut monen monta erilaista kriisiä aina IT-kuplan puhkeamisesta Tohokun maanjäristykseen, jonka jälkiä korjataan vieläkin Fukushiman alueella. Japanin valtion budjetti on ollut alijäämäinen jo vuodesta 1992 ja luonnollisesti valtion alijäämä on paikattava velalla. Japanin velkataakka poikkeaa esimerkiksi meillä Suomessa siitä, että 95 % Japanin velasta on kotimaista rahaa eli toisin sanoen Japanin valtio on saanut lainarahansa japanilaisilta pankeilta, kotitalouksilta ja yrityksiltä. Tämä tarkoittaa sitä, että Japanin valtio ei ole ulkomaisten pankkien paineen alla, kuten esimerkiksi Kreikka on. Noin suuri velka ei kuitenkaan ole tervettä, koska noin neljäsosa budjetista menee pelkästään rahoituskuluihin eli korkoihin. Ja koska valtio ei pysty keräämään tarpeeksi veroja kattaakseen kaikkia sen kuluja, on valtion joko leikattava kovalla kädellä budjettiaan tai ottamalla lisää velkaa. Esimerkiksi vuoden 2016 budjetissa lähes kolmasosa tuloista tulee lisälainoista. Valtion velkaantuneisuus vähentää valtion investointeja, koska yksinkertaisesti ei ole varaa kuin pakollisiin menoihin. Tämä johtaa siihen, ettei valtio pysty täysin tukemaan tarpeeksi paljon kulttuuria, urheilua tai vaikkapa yrittäjyyttä, koska jostain on tingittävä. Toisaalta valtion velka on huono japanilaisille kotitalouksille ja yrityksille, koska pankit ottavat todennäköisesti mielummin alhaisemman ja varmemman riskin myöntämällä lainaa valtiolle kuin esimerkiksi yritysten investointeihin. Tähän kun vielä lisätään kotitalouksien luottamattomuus markkinoihin, niin velkakierteen ja deflaation lisäksi Japanilla on pulaa investointien rahoittamisesta.
Abenomics
Japanin hallitus on yksi toisensa jälkeen koittanut saada budjettinsa kuriin vaihtelevin tuloksin. Viimeisimpänä ohjelmana on nykyisen pääministeri Shinzou Aben luotsaamaa Abenomics-niminen talouspolitiikka, joka alkoi kun liberaalidemokraatit voittivat vaalit joulukuussa 2012. Abenomicsin kolme pääkohtaa ovat: talouselvytys, setelirahoitus ja rakenteiden uudistaminen. Abenomicsin toimivuudesta on kiistelty niin lehtien mielipidesivustoilla kuin akateemisissa artikkeleissa. Kuitenkin lyhyessä ajassa Japanin jenin arvo on laskenut, joka on johtanut viennin halventumiseen ja vastaavasti tuonnin kallistumiseen. Lisäksi tuotteiden hintojen nousu on nähty olevan merkki talouden elpymisestä. On kuitenkin liian aikaista sanoa, onko Abenomicsista ollut hyötyä Japanin taloudelle. Minun mielestäni Japanin talouden ongelmien ratkaisuavaimet löytyvät rakenneuudistuksesta, koska Japanin taloudessa on vielä paljon vanhoja rakenteita, joiden annettu kasvaa liian suureksi. Esimerkkinä nostan Japanin koulutusjärjestelmän, jota on arvosteltu niin Japanin sisällä kuin ulkomaillakin siitä, että sen tarkoituksena on vain luoda toimihenkilöitä yrityksiin ja virastoihin. Mielestäni koulutusjärjestelmän pitäisi opettaa itsenäiseen ajatteluun ja kannustaa esimerkiksi yrittäjyyteen. Uskonkin, että tulevaisuudessa yrittäjien määrä tulee nousemaan Japanissa startup-liikkeen myötä.
Sama Suomessa?
Olisiko vastaavan tapainen skenario mahdollista Suomessa? Epäilen, koska Suomen taloudellinen tilanne ei ole täysin verrattavissa Japanin tilanteeseen, vaikka meidän valtionbudjetti on ollut alijäämäinen jo muutaman vuoden ja olimme vuonna 2015 pienessä deflaatiossa (0,2 %). Lisäksi Suomen talous on paljon pienempi kuin Japanin eli yksittäinen suuryritys voi pyörittää lähes koko valtion taloutta (esim Nokia). Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun se yksittäinen jättiläinen kaatuu, niin koko maa tärisee. Eli Suomi voi kaatua, mutta myös nousta nopeammin taloudellisesta ahdingosta kuin Japani juuri sen pienuuden takia. Toisaalta Suomi kuuluu isompaan kokonaisuuteen eli EU:hun eli meillä ei ole niin vapaat kädet päättää talouspolitiikastamme kuin Japani. Esimerkiksi emme voi vapaasti painaa lisää rahaa talouden elvyttämiseksi. Japanin keskuspankki on kyllä yrittänyt tätä konstia muutaman kerran, mutta sekään ei ole toiminut tarpeeksi hyvin. Kuten varmaan tässä kohtaa arvaatte, ei se talous ole niin yksinkertainen järjestelmä, kuin joskus annetaan ymmärtää. Se koostuu monesta muuttujasta
Tässä tekstissä jätin kokonaan mainitsematta ikääntyvän väestön, jolla on myös osansa nykyisen taloustilanteen synnyssä. Jätin tämän seikan mainitsematta, koska kirjoitan siitä oman tekstin myöhemmin.
Tiedän, tämä teksti on kohtuuttoman pitkä ja jouduin karsimaan tästä melkein puolet pois. Jätin kuitenkin mielestäni kaiken oleellisen tiedon, josta ilmenee Japanin nykyinen monimutkikas taloustilanne. Kiitos ja anteeksi.
Hyvää tiistaita! Törmäsin viime viikonloppuna yhteen videoon, jossa kerrotaan hieman erilaisesta itkemispalvelusta. Vaikka olen nähnyt yhtä sun toista eriskumallista palvelukonseptia, on myönnettävä, että tämä palvelu sai minut yllättymään. Aluksi kuvittelin, että tämä video olisi väärennös, mutta hetken googlettelun jälkeen ilmeni, että tämähän on oikeaa liiketoimintaa. Eli tämänkertaisena aiheena: oudot palvelut.
Ihminen on ihmiselle asiakas
Opiskellessani Japanissa tulin törmätyksi mitä erilaisempiin palvelukonsepteihin, joita jokaista yhdisti yksi asia: toinen ihminen teki jotain toisen ihmisen iloksi rahaa vastaan. Kyse ei kuitenkaan ollut mistään siivouspalvelusta tai putkiremonttiurakoinnista, vaan enemmän intiimistä asiasta. Palvelukonseptien määrää on vaikea arvioida, koska niitä on niin paljon kuin ihmisellä on fetissejä eli lukematon määrä. Uskallan väittää, että jollakin tasolla jokaiselle fetissille on olemassa tai on ollut oma palvelu. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi treffiseuran vuokraaminen ja paijauskahvila. Ensimmäinen esimerkki on helposti ymmärrettävissä, mutta entäpä tuo toinen. Lyhyesti kerrottuna, sinä maksat siitä, että sinä pääset paijaamaan toista henkilöä (yleensä naista) tai vastaavasti hän paijaa sinua tietyn ajan verran. Ja ei, kyse ei ole seksistä, vaan paijaamisesta vaatteet päällä.
Bisnestä itkemisestä
Se video, mikä sai minut tekemään tämän kirjoituksen, poikkesi kaikista palvelukonsepteista, joita olen tähän mennessä nähnyt. Tässä palvelussa asiakas maksaa siitä, että hänen kyyneleensä pyyhitään. Konsepti toimii niin, että aluksi asiakas laitetaan katsomaan nyyhkyelokuvia ja kuuntelemaan surullisia kappaleita. Näiden seurauksena kyynelkanavat avautuvat ja kyyneleet alkavat valuta kohti lattiaa. Tässä kohtaa tulee henkilökunta apuun ja kuivamaan asiakkaan kyyneleet. Tässä videossa asiakkaina toimivat naispuoliset henkilöt ja henkilökunta (asiakkaiden mielestä) komeat herrasmiehet.
Kyse ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa fetissistä vaan videolla esiintyvän henkilökunnan mukaan tämä palvelu on terveyspalvelu, koska itkeminen vapauttaa serototiinia, joka vaikuttaa lopulta poistaa stressiä. Wikipedia ei tätä asiaa todennut todeksi, mutta mainittakoon, että sen mukaan serototiinin vajaus voi olla syynä alakuloisuuteen ja masennukseen. Eli itkemisen jälkeen pitäisi ainakin teoriassa olla parempi olo. Lisäksi itkeminen yleisesti on sinäänsä mielenkiintoinen asia japanilaisessa kulttuurissa, jossa tunteiden näyttäminen julkisesti ei ole tyypillistä. Video esittääkin, että tämä itkemispalvelu haastaa japanilaista kulttuuria, jossa itkeminen mieletään ainoastaan negatiivisena asiana. Henkilökunnan mielestä kuitenkin itkeminen on hyvä asia ja siksi ihmisten pitäisi itkeä enemmän.
Palveluiden kysyntä ja tarjonta
Onko tämänlainen tai muu aikaisemmin maintsemani palvelu sitten Japanissa kannattavaa? Mielestäni kyllä, koska karvan verran (noin 12 %) Suomea isompaan maahan on ahdettu 127 miljoonaa pipoa ja riittää, että saat edes promillen noista markkinoista haltuusi, niin pystyt hyvin pyörittämään bisnestä. Toisaalta näiden palveluiden suosiota kasvattaa japanilainen työelämä, joka ei anna tarpeeksi vapaa-aikaa ja kaikki se vapaa-aika on käytettävä tehokkaasti. Se on helpompaa mennä kotimatkallaan paijattavaksi noin tunniksi ja jatkaa siitä kotiin nukkumaan kuin selata Tinderiä junassa toivoen matchiä, koska tiedät että tietyllä summalla saat juuri sen mitä haluat.
Lyhyesti vielä henkilökunnan näkökulma näistä palveluista. Kun olin vaihdossa Osakassa, minun kaveripiirin kuului henkilö, joka toimi henkilökuntana treffiseuran vuokrauspalvelussa. Kysyin häneltä toiminnan kannattavuudesta ja hänen motivaatiosta työskennellä siellä. Hän vastasi, että se on hyvä tapa saada hieman ylimääräistä rahaa ja ei tarvitse olla kuin hymyilevä ja ”edustettava”. Tällä hän tarkoitti sitä, että pukeutuu ja meikkaa hyvin, sekä kohtelee asiakastaan arvokkaasti. Lisäksi hän sanoi, että pääsi käymään sellaisissa paikoissa syömässä, johon hänellä ei taitaisi koskaan olla varaa mennä. Hän siis vain halusi maistaa pienen haukkauksen luksuselämästä.
Eli nyt kaikki sitten miettimään, miten näitä palveluita voitaisiin soveltaa Suomessa ja omaa putikkia pystyyn!
VTalvitie 