Tällä kertaa avaan hieman väestönlaskun toista osapuolta eli alhaista syntyvyyttä. Jos et ole lukenut vielä väestönlaskun ensimmäistä osaa, niin voit lukea sen klikkaamalla tästä. Kuten lähes kaikissa kehittyneissä valtioissa, myös Japanissa syntyvyys on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana johtaen siihen, että työ- ja verotaakka kohdistuu yhä pienemmälle osalle väestöä. Ja koska japanilaiset elävät keskimääräisesti hyvin pitkään, niin on ymmärrettävää, että jotain on tehtävä, koska muuten maa on täynnä vanhuksia ilman hoitoa. Mikä on sitten ajanut Japanin tähän tilanteeseen ja mitä on tehtävissä vai onko maa tuhoon tuomittu? Näihin kysymyksiin pyrin löytämään vastauksen.

Avioliitto ei kiinnosta

Suurimpana syynä alhaiseen syntyvyyteen on nuorten japanilaisten kiinnostus avioliittoa kohtaan eli moni nuori valitsee uran perheen sijasta. Japanissa kun on tapana, että lapsen hankinta on heti seuraavana listassa, kun kaksi toisensa löytänyttä rakastavaista vannoo valat, eikä avioliiton ulkopuolella tyypillisesti hankita lapsia, koska se on vastoin japanilaista normistoa. Siksi alle 5 % vauvoista syntyy avioliiton ulkopuolella. Lisäksi perinteiseen japanilaiseen perhe-elämään kuuluu se, että perheen äiti on kotona hoitamassa lapsia ja perheen isä on töissä hankkimassa elannon, sillä japanissa ei ole Suomen tapaista järjestelmää, jossa perhettä tuettaisiin lapsilisien ja sosiaaliturvan muodossa. Nyt varmaan ihmettelet, että miksei perheen äiti vaan vie lapsiaan perhepäivähoitoon ja menisi itse töihin ja samalla myös Japanin työllisyysongelma ratkaistaisiin. No, ongelmana tässä on se, ettei Japanissa ole tarpeeksi päiväkoteja ja koska Japanissa työpäivät voivat olla hyvinkin pitkiä, niin lapsi voi olla pahimmassa tapauksessa viettää suurimman osan päivästään päiväkodissa eikä kotona. Näiden lisäksi päiväkoti konseptina on vielä suhteellisen uusi Japanissa, jossa lasten hoito on kuulunut naisille. Jotkut äidit voivat täten tuntea syyllisyyttä siitä, että antavat lapsensa jonkun muun hoidettavaksi, koska he eivät itse pysty siihen. Ja vaikka rakennettaisiinkin uusia päiväkoteja, niin mistä löytää henkilökuntaa, kun maassa on jo nyt pulaa työntekijöistä. Joten tämäkin ongelma on monen tekijän summa, johon ei ole yksinkertaista vastausta. Ja kun on kyse Japanista eli teknologian ihmemaasta, niin kyllä, tähänkin ongelmaan on koitettu etsiä ratkaisua lastentarharobottien muodossa. 

Tasapainoilua työ- ja perhe-elämän välillä

Eli jos suurimpana syynä alhaiseen syntyvyyteen on perhe- ja työelämän sovittaminen, niin eikö olisi yksinkertaista, että viimeistään kun perheen lapset ovat kouluiässä, niin perheen äiti palaa työelämään ja saa täten jatkaa uraansa tai perheen isä liittyy mukaan lapsenhoitoon. Näinhän se toimii Suomessa ja monessa muussakin maassa, niin miksei myös Japanissa. Kuten viime kirjoituksessani mainitsin japanilaisesta työelämästä, niin käytännössä uravaihtoehtoina on joko pitkäaikainen työura uramahdollisuuksineen heti yliopiston jälkeen tai rajalliset uramahdollisuudet. Eli periaatteessa japanilainen (nainen) ei voi saada molempia eli lapsia ja pitkää ja ”hyvää” työuraa, vaan hänen on valittava jompi kumpi. Lisäksi japanilaiset miehet, jotka perinteisesti tuo leivän pöytään, eivät pysty täysillä osallistumaan perheen hoitamiseen, koska työajat ovat hyvin joustamattomat ja pitkät, joten perheelle ei jää yksinkertaisesti aikaa. Uskon, että pitkät työajat ovat myös yksi syy siihen, miksei japanilaiset nuoret ole kiinnostuneita avioliitosta. Koska työlle ja työnteolle omistetaan koko valveillaoloaika, ei jää aikaa työajan ulkopuolisiin kontaktien luomiseen, eikä täten tavata uusia ihmisiä, ei käydä treffeillä, mennä naimisiin jne.

Muutoksia luvassa

Onneksi jotkut yritykset ovat huomaneet tämän epäkohdan ja tarjoavat perheellisille joustavampia työaikoja. Uskonkin, että vastaavanlainen trendi tulee kasvamaan, sillä onhan se hullun kurista, että niin moni pätevä nainen jää työelämän ulkopuolelle vain sen takia, koska systeemi on jäykkä. Systeemin jäykkyyden lisäksi myös yleisen mielipiteen on muututtava, sillä perheellisten naisten etuuksia (joustavat työajat jne.) ei katsoa hyvällä ja erityisesti työssäkäyvät perheelliset naiset ovat joutuneet useaan otteeseen työpaikkakiusaamisen kohteeksi, koska heille on suotu vapauksia, joka on aiheuttanut kateellisuutta muissa työntekijöissä. Ja työpaikkakiusaaminen on Japanissa eräänlainen tabu eikä siitä uskalleta puhua. Tämä kohtaa siihen, että kun kiusatun mitta on täyttynyt hän joko lähtee yrityksestä tai päättää päivänsä, eikä esimerkiksi kerro kiusaamisesta esimiehelleen. Tämä epäkohdan nosti esille aikaisemmin tänä keväänä ranskalainen AFP, joka käsitteli perheellisten japanilaisten naisten asemaa työelämässä.

Eli tämänkin ongelman juuret ovat perinteissä ja rakenteissa ja monet asiat ovat linkitettyinä toisiinsa eikä täten yhdellä asialla voida koko ongelmaa korjata. Syy on mielestäni nimeenomaan rakenteellinen, sillä mielestäni molempien vanhempien pitäisi osallistua lastensa hoitoon ja myös naisille pitäisi olla mahdollista jatkaa uraa lasten kasvettua tarpeeksi isoksi. Ellei jotain uutta ja radikaalia tehdä, niin Japanin on valmistauduttava siihen, että jatkossa on pärjättävä entistä pienemmällä väestömäärällä tai sitten vapautettava työmarkkinoita ulkomaalaisille. Uskon, että jälkimmäinen on todennäköisempää, sillä se on helpommin toteutettavissa.