Väestönlasku osa 1: ikääntyvä väestö
Kirjotin pari viikkoa sitten lyhyen analyysin Japanin taloustilanteesta ja siitä, miten se vaikuttaa Japanin tulevaisuuteen. Vaikka nykyinen taloustilanne Japanissa on hyvin monimutkainen, eikä siihen löydy yksinkertaista ratkaisua, se ei kuitenkaan ole Japanin suurin ongelma. Kuten lähes muissakin perinteisissä teollisuusmaissa, myös Japanissa on suuri ongelma ikääntyvän väestön ja alhaisen syntyvyyden luoman kompleksin kanssa. Japanilaiset elävät pitkään (oletetun eliniän keskiarvo 84 vuotta) eli kansa ikääntyy, joka ei sinäällään ole ongelma, jos vastaavasti syntyvyys on korkea. Japanissa lapsiluvun odote eli lapsimäärä, jonka naiset saavat keskimäärin elinaikanaan, on 1,43 ja tavoite olisi 2,1, jotta väestösuhde pysyisi tasapainossa. Jos luku pysyy alle tavoitteessa, niin tulevaisuudessa se tulee tarkoittamaan sitä, että entistä pienempi väestöryhmä joutuu kantamaan huolta ikääntyneestä väestöstä.
Tässä tekstissä keskityn ikääntyvään väestöön ja ensi kerralla alhaiseen syntyvyyteen. Lopuksi kokoan yhteen molemmat tekijät ja käsittelen yleisesti väestönlaskua Japanissa.
Ikääntyvä väestö lukuina ja paikallista hoitamista
WHO:n arvion mukaan tällä hetkellä Japanin väestöstä yli 30 % on yli 60-vuotiaita ja ennustusten mukaan kyseinen prosenttiosuus tulee nousemaan entisestään, sillä on arvioitu, että vuonna 2060 yli 40 % japanilaisista on yli 65-vuotiaita.
Japanin väestö 2013 – 2050 lähde: CIA Factbook ja YK:n ennuste. Vihreä = miehet, harmaa = naiset
Tämä tarkoittaa sitä, että Japanin panostettava entistä enemmän vanhusten terveydenhuoltoon ja palvelukoteihin, ja jostain nämä palvelut on rahoitettava. Japani onkin tehnyt 2010-luvulla muutoksia terveydenhuoltojärjestelmäänsä, sillä se on ollut osana Japanin ”talousreformia” eli Abenomicsia. Tällä hetkellä potilas maksaa 30 % sairaalamaksuista itse ja loput 70 % maksaa valtio. Tämän potilaan hartioille jäävän 30 % kattamiseksi on tarjolla erilaisia rahoitusratkaisuja esimerkiksi vakuutus. Lisäksi jos perheen tulot ovat pienet, niin valtion prosenttiosuus voi kasvaa vielä tuosta 70 prosentista. Huhtikuussa 2016 voimaan tuleva terveydenhuoltopalveluita koskeva uudistus panostaa erityisesti enemmän yhteisöjen tarjoamaan tukeen suurten sairaalakompleksien sijasta, sillä Japanissa paikalliset yhteisöt ovat edelleen hyvin läheisiä, erityisesti vanhusten parissa. Miksei siis oteta yhteisöstä enemmän irti, kun siihen on kuitenkin mahdollisuus? Valtio tukee yhteisöjen terveyspalveluita muun muassa maksamalla parempaa palkkiota lääkäreille, jotka tekevät kotikäyntejä ja tukemalla pieniä paikallisia farmaseutteja, jotka keskittyvät palvelemaan tietyn alueen asukkaita. Paikallisiin yhteisöihin panostaminen on myös muutenkin parempi vaihtoehto kuin perustaa suuria sairaaloita, koska tiheään asutussa maassa suuria ja vapaita alueita on aika vähän ja sairaalassa asuminen tulisi todennäköisesti kalliimmaksi, kuin asua omassa kodissaan ystävien ympärillä. Lisäksi tämä vapauttaa sairaaloiden kapasiteettejä ja mahdollistaa sen, että ne voivat keskittyä enemmän vakavampiin potilaisiin. Vastapainoksi Japanin hallitus on nostamassa sairaalan palvelumaksuja kannustaen ihmisiä käyttämään pienimissäkin sairauksissa paikallisia klinikoita suurten sairaalojen sijaan. Näitä pieniä klinikoita on paljon ainakin Tokion seudulla, ja ne keskittyvät pääsääntöisesti palvelemaan alueen paikallista väestöä. Tässä on etuna se, että lääkäri tuntee oikeasti potilaansa ja osaa tarjota hänelle yksilöllistä palvelua. Vasta sitten kun sairauden hoitaminen vaatii vaativia toimenpiteitä, potilas siirretään sairaalaan.
Työvoimapulaan ratkaisuja
Vaikka Japanin hallitus tekisi todella tehokkaan ja silti läheisyyttä korostavan terveydenhuoltojärjestelmän, on kysyttävä, riittääkö tarpeeksi hoitohenkilökuntaa auttamaan tulevaisuuden japanilaisia mummoja ja pappoja. Jos kansa vanhenee ja samalla syntyvyys laskee, niin pitääkö koko nuorempi sukupolvi valjastaa terveydenhuollon käyttöön tavalla tai toisella. Onneksi kuitenkin Japanissa ollaan jo pitkään tutkittu ja kehitetty robotteja, jotka voivat korvata tiettyjä toimintoja. Mutta robotit voivat auttaa tiettyyn pisteeseen saakka, sillä ne eivät voi vielä täysin korvata ihmistä erityisesti hoitotyössä. Kyllä lääkkeiden tai ruoan jakaminen hoitokodissa onnistuu robotiltakin, mutta miten luonnistuu vanhuksen avustaminen esimerkiksi suihkussa.
Terveydenhuoltoala on vain yksi ala, joka tulee haasteen eteen väestön ikääntyessä, sillä väestön ikääntyessä myös muille aloille kasvaa työntekijäpula. Tällä hetkellä Japanissa eläkeikä on 65 vuotta, mutta uskon että tulevaisuudessa se tulee nousemaan. YK:n väestötutkimuksen mukaan eläkeikä pitäisi olla 77 vuotta, jotta työntekijöiden ja eläkeläisten suhde olisi tasapainossa. Toisena vaihtoehtona olisi maahanmuutto ja nykyisellä eläkeiällä se tarkoittaisi sitä, että tarvittaisiin 17 miljoonaa maahanmuuttajaa tasapainotilan saavuttamiseksi. Osa yritykset pitävät virallisen eläkeiän ylittäneitä henkilöitä palkkalistoillaan ja yleensä nämä tekevät jonkin sortin osa-aikatöitä. Se olikin hyvin tuttu näky nähdä elintarvikekaupoissa harmaahiuksisia työntekijöitä. Onhan se ymmärrettävää, että kun lapset ovat muuttaneet pois ja kuukausittainen eläke ei riitä kattamaan kaikkia menoja, niin muutama tunti viikossa töitä voi osoittautua hyväksi vaihtoehdoksi. Maahamuuttajakysymys on Japanissa myös oma lukunsa, johon palaan myöhemmin kevään aikana. Lyhyesti kuitenkin mainittakoon, että Japani on vielä suhteellisen suljettu maa, mutta se on kansainvälistymässä pikku hiljaa.
Enemmän seniorituotteita
Myös markkinamiehet ovat huomanneet ikääntyneen väestön suuruuden Japanissa ja tuoneet mitä ihmeellisimpiä senioriväestölle tarkoitettuja palveluita ja tuotteita. Tiesitkö, että Japanissa myydään enemmän vaippoja vanhuksille kuin vauvoille? Tämä uutinen muistaakseni päätyi jopa suomalaisiin uutisiin pari vuotta sitten. Seniorivaippa ei ole sinällään erikoinen tuote, mutta sen myynnin kasvu kuvastaa hyvin tätä ilmiötä, että vanhuksia alkaa olemaan maassa enemmän kuin vauvoja. Toisaalta, vauvat tarvitsevat sen muutaman vuoden elämänsä alussa vaippoja kun taas vanhukset voivat tarvita vuosia elämänsä loppuun saakka. Erityisesti erilaiset terveydenhoito-ohjelmistojen tuottajat ovat olleet myös kiinnostuneita Japanin markkinoista, koska markkinat ovat suuret ja se tarjoaa testialusta tulevaisuutta ajatellen, sillä muutkin teollisuusmaat tulevat harmaantumaan lähivuosina. Eli nyt olisi korkea aika myös suomalaisten terveysappien tekijöiden unohtaa sote, e-resepti sun muut ja kääntää katse kohti itää.
Ehkä kuitenkin omanlaatuisena palveluna, joka on suunnattu pääsääntöisesti eläkeläisille japanilaisille, on mielestäni senioriyliopisto, jossa voi käydä kursseja valitsemistaan aineista ja saada muutaman vuoden opiskelun jälkeen ”tutkinnon” (ei siis virallinen tutkinto, vaan enemmänkin diplomi). Rikkyo-yliopisto, yliopisto, jossa olin vaihdossa, tarjoaa tällaista ohjelmaa ja teimme paljon yhteistyötä tämän ohjelman organisaattoreiden kanssa. Haastattelin muutamaa senioriopiskelijaa ja kysyinkin, että mitä he hyötyvät tästä ”tutkinnosta”. Moni vastasi, että tämä opiskelu pitää mielen vireänä, saa päiviin tekemistä ja tapaa samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Kyse ei kuitenkaan ole mistään vanhusten teehetkestä kampus-alueella vaan taloudellisesta panostuksesta, sillä ”tutkinnon” hinta ei ole edullinen, joten se käydään mieluusti loppuun. Vaikka kyseessä onkin yliopiston idea pitää yliopiston tilojen käyttöaste korkealla, niin se on hyvää bisnestä, jossa on otettu huomioon eläkeläisten tekemisen tarve. Siksi uskonkin, että moni muukin japanilainen yliopisto tulee tarjoamaan vastaavanlaista palvelua pienen lisäansion toivossa.
VTalvitie 