Tällä kertaa aiheena on uutisartikkelin sijaan Japanin taloustilanne yleisesti. Tämäkin aihe on hyvin laaja, koska talous on monen muuttujan kokonaisuus. Haluan kuitenkin tässä tekstissä keskittyä erityisesti deflaatioon ja valtion velkaan, koska se antaa hyvän ja tarpeeksi kattavan kokonaiskuvan Japanin tämänhetkisestä taloustilanteesta. Lopuksi heijastan Japanin tilannetta Suomen nykytilanteeseen, koska mielestäni niissä on jonkin verran yhtäläisyyksiä. Vai onko?
Disklaimeri: Tässä tektissä monta asiaa on yksinkertaistettu, eikä sen tarkoitus ole ottaa poliittisesti kantaa mihinkään talouspoliittiseen päätökseen.
Tapahtumien taustat
Japanin nykyinen taloustilanne, kuten sanottu aikaisemmin, on monen muuttujan kokonaisuus. Suurimpana syynä huonoon taloustilanteeseen pidetään vuonna 1991 hintakuplan puhkeaminen, jota seurasi niin kutsuttu ”menetetty vuosikymmen”, joka jatkui vielä 2010-luvulle asti. Hintakuplan muodostumisellekin on monta syytä: esimerkiksi japanilaiset kotitaloudet ja yritykset saivat helposti lainaa ja vakuudeksi lainalle kävi kiinteistöt, joiden hinnat oliva nousseet muiden sijoituskohteiden mukana. Tämä tarkoitti sitä, että lainan hakijat saivat helposti suuriakin summia lainaksi, koska pankit olettivat kiinteistöjen arvojen kasvavan myös jatkossakin. Lisäksi kiinteistöjen arvonnousu nosti myös niiden omistamien yritysten tasetta, joka vääristi yrityksien todellista vaurautta. Toisin sanoen markkinat ylikuumenivat eli kiinteistöjen ja muiden sijoituskohteiden hinnoissa oli paljon ”ilmaa” eli niiden arvo oli enemmän kuin ne olisivat olleet oikeasti. Ylikuumenemisen seurauksena hintakupla puhkesi ja tämä johti siihen, ettei pankit eivät saaneet rahojansa takaisin, koska lainavakuudet arvot yliarvioitiin. Yritykset ja kotitaloudet puolestaan kärsivät kuplan puhkeamisesta, koska ne olivat sijoittaneet pääoma- ja kiinteistömarkkinoille, joiden markkina-arvot olivat yliarvostettuja. Kuplan puhjettua, näiden sijoitusten arvo laski, joka johti yritysten taseiden pienenemiseen ja kotitalouksien rahat haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Tämä johti siihen, että yritysten oli vaikea saada rahoitusta, koska taseiden jyrkkä laskeminen kasvatti epäluottamusta sijoittajien silmissä.
Deflaatio riesana
Kuplan puhkeaminen vaikutti laski ertiyisesti kotitalouksien luottamista markkinoihin ja tämä näkyi kulutuksen vähenemisellä, joka lopulta johti Japanin talouden deflaatioon. Ja niille, jotka eivät ole olleet yhteiskuntaopin tunnilla hereillä: deflaatio on hintojen ja palkkojen yleinen lasku eli tuotteiden hinnat laskevat. Hintojen laskeminen saattaa kuulostaa hyvältä asialta kuluttajan näkökulmasta, koska tällöin saa ostettua enemmän pienemmällä sumalla. Deflaatio on kuitenkin huono asia, koska se voi johtaa siihen, että kuluttajat ja yritykset lykkäävät ostopäätöstä, koska odottavat hintojen laskevan. Tämä johtaa siihen, että tuotteita ei osteta, vaan raha jää makaamaan pankkitileille. Ja kuten arvata saattaa, jos ei yritysten tuotteita osteta, niiden on tehtävä taloudellisia muutoksia esimerkiksi lomauttamalla ihmisiä. Talousjärjestelmä siis vaatii sen, että raha liikkuu.
Ja juuri tämä ongelma on ollut Japanissa eli raha ei ole liikkunut tarpeeksi.
Deflaatio voi kuulostaa hullun kuriselta asialta eikä se varsinaisesti näy yksittäisen japanilaisen arjessa. Ihmiset käyttävät palkkojaan vaatteisiin, ruokiin ja viihdykkeisiin yhtälailla kuin esimerkiksi täällä Suomessa. Päälipuolisin siis näyttää, että deflaatiosta ei olisi haittaa Japanin taloudelle, mutta todellisuudessa japanilaiset eivät kuluta tarpeeksi eli bruttokansantuote ei kasva tarpeeksi ja tällöin valtion on autettava taloutta erilaisin elvytystoimin.
Velkakierre
Japanin velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä 238 % (vertailun vuoksi: Suomessa se on 53 % ja Kreikassa 159 %) eli siis todella korkea. Deflaatio ja menetetty vuosikymmen eivät ole ainoita syitä, miksi velka on noin suuri, sillä viimeisen 20 vuoden aikana Japanin taloutta on koetellut monen monta erilaista kriisiä aina IT-kuplan puhkeamisesta Tohokun maanjäristykseen, jonka jälkiä korjataan vieläkin Fukushiman alueella. Japanin valtion budjetti on ollut alijäämäinen jo vuodesta 1992 ja luonnollisesti valtion alijäämä on paikattava velalla. Japanin velkataakka poikkeaa esimerkiksi meillä Suomessa siitä, että 95 % Japanin velasta on kotimaista rahaa eli toisin sanoen Japanin valtio on saanut lainarahansa japanilaisilta pankeilta, kotitalouksilta ja yrityksiltä. Tämä tarkoittaa sitä, että Japanin valtio ei ole ulkomaisten pankkien paineen alla, kuten esimerkiksi Kreikka on. Noin suuri velka ei kuitenkaan ole tervettä, koska noin neljäsosa budjetista menee pelkästään rahoituskuluihin eli korkoihin. Ja koska valtio ei pysty keräämään tarpeeksi veroja kattaakseen kaikkia sen kuluja, on valtion joko leikattava kovalla kädellä budjettiaan tai ottamalla lisää velkaa. Esimerkiksi vuoden 2016 budjetissa lähes kolmasosa tuloista tulee lisälainoista. Valtion velkaantuneisuus vähentää valtion investointeja, koska yksinkertaisesti ei ole varaa kuin pakollisiin menoihin. Tämä johtaa siihen, ettei valtio pysty täysin tukemaan tarpeeksi paljon kulttuuria, urheilua tai vaikkapa yrittäjyyttä, koska jostain on tingittävä. Toisaalta valtion velka on huono japanilaisille kotitalouksille ja yrityksille, koska pankit ottavat todennäköisesti mielummin alhaisemman ja varmemman riskin myöntämällä lainaa valtiolle kuin esimerkiksi yritysten investointeihin. Tähän kun vielä lisätään kotitalouksien luottamattomuus markkinoihin, niin velkakierteen ja deflaation lisäksi Japanilla on pulaa investointien rahoittamisesta.
Abenomics
Japanin hallitus on yksi toisensa jälkeen koittanut saada budjettinsa kuriin vaihtelevin tuloksin. Viimeisimpänä ohjelmana on nykyisen pääministeri Shinzou Aben luotsaamaa Abenomics-niminen talouspolitiikka, joka alkoi kun liberaalidemokraatit voittivat vaalit joulukuussa 2012. Abenomicsin kolme pääkohtaa ovat: talouselvytys, setelirahoitus ja rakenteiden uudistaminen. Abenomicsin toimivuudesta on kiistelty niin lehtien mielipidesivustoilla kuin akateemisissa artikkeleissa. Kuitenkin lyhyessä ajassa Japanin jenin arvo on laskenut, joka on johtanut viennin halventumiseen ja vastaavasti tuonnin kallistumiseen. Lisäksi tuotteiden hintojen nousu on nähty olevan merkki talouden elpymisestä. On kuitenkin liian aikaista sanoa, onko Abenomicsista ollut hyötyä Japanin taloudelle. Minun mielestäni Japanin talouden ongelmien ratkaisuavaimet löytyvät rakenneuudistuksesta, koska Japanin taloudessa on vielä paljon vanhoja rakenteita, joiden annettu kasvaa liian suureksi. Esimerkkinä nostan Japanin koulutusjärjestelmän, jota on arvosteltu niin Japanin sisällä kuin ulkomaillakin siitä, että sen tarkoituksena on vain luoda toimihenkilöitä yrityksiin ja virastoihin. Mielestäni koulutusjärjestelmän pitäisi opettaa itsenäiseen ajatteluun ja kannustaa esimerkiksi yrittäjyyteen. Uskonkin, että tulevaisuudessa yrittäjien määrä tulee nousemaan Japanissa startup-liikkeen myötä.
Sama Suomessa?
Olisiko vastaavan tapainen skenario mahdollista Suomessa? Epäilen, koska Suomen taloudellinen tilanne ei ole täysin verrattavissa Japanin tilanteeseen, vaikka meidän valtionbudjetti on ollut alijäämäinen jo muutaman vuoden ja olimme vuonna 2015 pienessä deflaatiossa (0,2 %). Lisäksi Suomen talous on paljon pienempi kuin Japanin eli yksittäinen suuryritys voi pyörittää lähes koko valtion taloutta (esim Nokia). Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun se yksittäinen jättiläinen kaatuu, niin koko maa tärisee. Eli Suomi voi kaatua, mutta myös nousta nopeammin taloudellisesta ahdingosta kuin Japani juuri sen pienuuden takia. Toisaalta Suomi kuuluu isompaan kokonaisuuteen eli EU:hun eli meillä ei ole niin vapaat kädet päättää talouspolitiikastamme kuin Japani. Esimerkiksi emme voi vapaasti painaa lisää rahaa talouden elvyttämiseksi. Japanin keskuspankki on kyllä yrittänyt tätä konstia muutaman kerran, mutta sekään ei ole toiminut tarpeeksi hyvin. Kuten varmaan tässä kohtaa arvaatte, ei se talous ole niin yksinkertainen järjestelmä, kuin joskus annetaan ymmärtää. Se koostuu monesta muuttujasta
Tässä tekstissä jätin kokonaan mainitsematta ikääntyvän väestön, jolla on myös osansa nykyisen taloustilanteen synnyssä. Jätin tämän seikan mainitsematta, koska kirjoitan siitä oman tekstin myöhemmin.
Tiedän, tämä teksti on kohtuuttoman pitkä ja jouduin karsimaan tästä melkein puolet pois. Jätin kuitenkin mielestäni kaiken oleellisen tiedon, josta ilmenee Japanin nykyinen monimutkikas taloustilanne. Kiitos ja anteeksi.
V.Talvitie
@VTalvitie
Ville Talvitie
Lähteet (sekalaisessa järjestyksessä):
Japanin valtionbudjetti
NY Times – In Japan, a Tenuous Vow to Cut
Japan Government Budget – Graph
Investment (% of GDP) Data for All Countries
Lost Decade
Abenomics
VTalvitie 
1 comments